Muistan selkeän elävästi ensimmäisen kohtaamishetken Pablo Andrésin kanssa, hänen kysyessään miksi tulin SelfSatsangiin. Tuntui kuin Jumala valtavuudessan ja syvyydessään olisi osoittanut yksinomaan ja suoraan huomionsa tässä maailmankaikkeudessa vain minuun, Pablon silmien katsoessa syvälle omiini. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja niiden virratessa poskilleni sanoin sanottua rikkoutuvalla äänellä "Haluan sulautua Jumalalliseen..." Olisin jatkanut vielä "..pysyvästi, auttaakseni enemmän toisia.", mutten kyennyt. Koin vain Jumalallisen läsnäolon kyynelten virratessa pitkin kasvojani - ja kohta näinkin jo Pablon valkoiseen verhoutuneen hahmon kävelevän yhteiseen meditaatiohuoneeseen. Se oli hetki, joka sinetöi aiemmin heränneen sisäisen tunteeni, että tulen saamaan valtaisaa apua Jumalalliselta tämän miehen kautta. Aiemmin olin pyytänyt Sai Babaa auttamaan minua vaikeassa elämäntilanteessani ja koin tämän vastaukseksi.
Kävinkin Pablon SelfSatsangeissa muutamia kertoja kevään ja kesän aikana 2011. Kerron mielelläni omia kokemuksiani inspiroidakseni heitä, ketkä epäilevät mielessään. Lisäisin tähän, että sydän ei epäröi, se ei ajattele (kuten mieli): se tuntee ja siten tietää. - Olen havainnut lukuisia muutoksia itsessäni parempaan suuntaan. Fyysisiä sairauksia en omaa, mutta olen huomannut siltikin edistymistä. Fyysisellä tasolla näköni on selkeästi parantunut (heitän usein silmälasit pois), ihoni on tullut kauttaaltaan huomattavan paljon pehmeämmäksi, silkkisemmäksi, olen laihtunut monta kiloa laihduttamatta, kehossani on sama keveyden tuntu kuin lapsena. Tiedän paremmin mitä minun tulee syödä, mitä tarvitsen. Vuosia kestänyt paha tapani, kynsienpureskelu, loppui aivan spontaanisti ensimmäisen session jälkeen. Tämä mielestäni kuvaa jo hyvin yksittäisenä asiana, minkälaisen rauhan jo yhteen istuntoon osallistuminen toi sisimpään. Tunnetasolla olen tasaisempi, vakaa, - luottavainen. Syvä luottamus on juurtunut minuun, itseluottamukseni on erityisesti parantunut, pysyvästi.
Se ei ole häipynyt näiden kuukausien aikana, vaikka olen käynyt eräässä ihmissuhteessani todella voimakkaita kuvioita lävitse. (Ohimennen sanottuna: toivon, ettet vain lue nopeasti läpi näitä sanoja - vaan tunnustelet niitä asia kerrallaan, miltä itsestäsi tuntuisi, jos todella jokin mainitsemistani muutoksista olisi tapahtunut omalla kohdallasi. Arvostaisitko sitä, kokisitko iloa?)

En horju, en pelkää kuten aiemmin. Tiedostan paremmin oman voimani, Jumalallisen itsessäni. Puhuessani Jumalallisesta, tarkoitan sillä jokaisen sisimmässä ilmenevää Jumalallista perustaa, puhdasta tietoisuutta - en viittaa mihinkään uskontosuuntauksiin. Jumalallisen läsnäolon havaitsemisen kyky on lisääntynyt olennaisesti. Olen kuin hiljaisessa sisäisen hymyn, onnellisuuden ja varmuuden, rakkauden ja huolenpidon sekä turvallisuuden olotilassa koko ajan. Ajoittain en vain kerta kaikkiaan voi lakata hymyilemästä. (Jos olisin kissa, kehräisin varmasti kovalla hyrinällä aamusta iltaan.) Olen rentoutuneempi. Olen rauhallisen innostunut asioista, pääsin pois pitkään jatkuneesta pysähtyneisyyden olotilasta. Nautin voimistuneesta luontoyhteydestäni. Omassa arkisessa työssäni olen huomannut ihmisten saavan enemmän apua kauttani. Pablon kautta minulle tullut apu on vaikuttanut suoraan siten, että kykenen auttamaan itse enemmän ihmisiä. Kohtaan ihmiset 'syvemmällä' tasolla. Eräs vaikutus, joka on tullut Pablon istuntojen seurauksena ja minkä olen kiitollisena pannut merkille, on lisääntynyt kärsivällisyys - selkeimmin sen huomaa ihmissuhteissa ja myös henkisten harjoituksen kurinalaisuudessa. Pysyn aikaisempaa enemmän Rakkauden tilassa, siitä pois lipsumatta. Muistan tietoisemmin Rakkauden ja Jumalallisen. Tiedostan Jumalallisen nyt enemmän itsessäni kuin ennen SelfSatsangeja. Ilmaisen sitä myös teoissani. Suhteeni läheisiini on tullut aidommaksi, olen enemmän sydämessäni, myötätunnon kykyni on laajentunut. Olen iloisempi. Koen toisten ahdingon koskettavan enemmän itseäni, auttamishaluni on syventynyt. Näen kaikkiallisen ykseyden selkeämmin. Meditaatioissa 2 pääsen helpommin ja nopeammin syvään tilaan. Hyvin paljon pysyvää kehitystä positiiviseen suuntaan on siis tapahtunut lyhyessä ajassa. (Nämä asiat tuntuvat osin uskomattomilta, nyt kun niitä lukee koneen näytöltä omina kokemuksinaan. Mutta näin tämä kaikki nyt vain on kehkeytynyt tähän pisteeseen).
Pablon antamat henkiset harjoitukset avaavat minut kiitollisuudelle Jumalan jatkuvaa armoa ja huolenpitoa kohtaan. Tunnen Jumalallisen sädehtivän suoraan luomakuntaansa kauttani tehdessäni näitä harjoituksia. Olen niistä hyvin kiitollinen. Tiedostan sen että meidän tulee omata antaumusta, nöyryyttä ja luottamusta Korkeinta kohtaan, siten voimme tuntea myös osan siitä äärettömästä Armosta, mikä on kaikkien saatavilla. Tulee vain ponnistella avatakseen itseään Rakkauden avulla kokemaan Jumalallisen, joka Itse on.

Pablon antamat harjoitukset poistavat täydellisesti mielen, joka on Itsen kokemisen tiellä. Silloin voi kokea Itsen todellisuuden, säännöllisen harjoituksen avulla yhä syvemmin ja syvemmin. Tarkkailin jatkuvasti tiiviisti myös Pablon toimintaa henkilönä, tekeekö hän itse samoin miten puhuu jne. Olen todella vaikuttunut ja vakuuttunut hänen sitoutuneisuudestaan Jumalalliseen Totuuteen ja Rakkauteen. Sen ilmaisemisessa käytännön pienimmissäkin asioissa. Kaiken elämän, kaikkien ihmisten kunnioittamisena ja huomioonottamisena. Hänen vilpittömyytensä, puhdassydämisyytensä ja aitoutensa loistaa läpi hänen jokaisen eleensä ja toimensa kautta. On jo siunaus itsessään saada olla hänen kenttänsä vaikutuspiirissä, sillä jo se saa oman mielen kohdistumaan kaikessa hiljaisuudessa Jumalalliseen, ilon, kauneuden ja rakkauden väreillessä sydämessä. Jumalallisen läsnäolo tuntuu niin lempeän pehmeänä Pablon seurassa, että on sangen helppoa yhtyä hänen lapsenomaiseen kykyyn olla läsnä tässä hetkessä, tyytyväisenä, mitään tuomitsematta. Vaikutuksen teki myös hänen vaatimattomuutensa materiaalista omistamista kohtaan, hänen käyttäessään istuntojen lahjoitukset suoraan auttaakseen enemmän ihmisiä, mikä onkin luonnollinen toiminto palveluhaluisen, myötätuntoisen sydämen omaavalle henkilölle. Tiedostin hänen myös tietävän ajatukseni ja tunnetilani, sanoja ei paljon tarvittu. SelfSatsangien vaikutuksesta olen kurinalaisempi tekemään henkisiä harjoituksia. Osallistuminen SatSangeihin sai minut pysyvästi muistamaan, kokemaan ja näkemään Jumalallisen. Sanon pysyvästi, koska tämä tietoisuudentila ei ole himmentynyt vaikka kuukausia on kulunut. Päivät juuri sessioiden jälkeen olivat yhdellä sanalla kuvaten 'taivaallisia', se antoi konkreettisen esimaun todellisesta pysyvästä olotilastamme, jonka kokemusta olemme kukin omalla vauhdilla ja tavallamme avaamassa. Se luotsasi kohti innostusta ja jaksamista tehdä omia henkisiä harjoituksia yhä suuremmalla antaumuksella. Olo oli aina hyvin rauhallinen ja tyyni monta päivää sessioiden jälkeen, erityisen Jumalallinen. Mieli oli erityisen tyyni, vailla mitään huolia ja ongelmia. Olo oli selkeän keskittynyt läsnäolevaan hetkeen ja sen hyväksymiseen tyytyväisenä, haluamatta mitään muuta. Kaipuu Jumalalliseen sulautumiseen syveni mittaamattomasti. Olen jo pitempään tiedostanut etten voi elää ilman tietoista yhteyttä Jumalaan, mutta nyt erään istunnon aikana tämä totuus ankkuroitui niin syvälle tietoisuuteeni, että se aiheutti sitoutumisen aivan uudella tasolla. Sitouduin tekemään kaikkeni oivaltaakseni Itseni. Ponnistelen sen eteen että sallisin rakkauden olevan päällimmäisenä ja syvimpänä vaikuttajana, ajatusteni, sanojeni ja tekojeni ohjaajana. En pidä sitä tärkeänä tavoitteena jossain tuolla tulevaisuudessa, vaan sitoudun elämään läsnä olevana ja tekemään parhaani nyt, muistaen jatkuvasti Rakkauden. Tarkoitan että elän ihan tätä tavanomaista elämää ylä- ja alamäkineen, mutta enemmän Totuudesta ja Rakkaudesta käsin. "Totuus" (Sathya) olikin vahvana teemana useassa sessiossa, kuten myös Jumalallinen Rakkaus (Prema). Omatuntoni kolkuttaa nykyään huomattavasti kovaäänisemmin kuin aiemmin, kun tiedostan tekeväni vastoin totuutta. 3 Pablon resitoidessa mantroja parannusistuntojen aikana, näin hänen kehonsa asteittain häviävän, kunnes jäljellä olivat vain pää ja kädet- ja lopulta nekin katosivat. Oli vain Puhdas Jumalallinen Tietoisuus, joka mahdollisti parantumisen/muutoksen. Toisinaan tunsin ja näin kaikkien läsnäolijoiden myös häviävän pois, tuntien itsenikin vain 'olemiseksi', en aistinut tavanomaisella tavalla kehoani, omaa minääni mieleni kautta ja siten että olisin istunut tuolilla. Tietoisuuteni oli sulautunut parannustietoisuuden kenttään, Jumalallisen läsnäoloon.

Näin usein Valoristin, jonka Pablo on myös itse kertonut kokevansa osana sessioitaan. Koin itseni Valoristinä. Koin monta kertaa laajentuvani suuremmaksi kuin maailmankaikkeus, näin maapallon pienenä pisteenä, galaksit olivat myös pieniä kierteitä, olin yhtä kaiken suuruuden kanssa, kunnes menin vielä syvemmälle siitä tilaan, jossa ei ollut enää aikaa eikä paikkaa. Sen kuvaamiseen minulla ei ole sanoja. Usein koin niin sanoinkuvaamattoman suurta ja kaikenläpäisevää, puhdasta Rakkautta, jolloin 'kotiintulon kyyneleet' vain virtasivat loputtomasti. Se tuntui siltä, että vihdoin olen todella yhteydessä siihen mitä olen aina niin kipeästi sieluni syvyyksissä kaivannut. Todellisessa tietoisessa kokemuksellisessa kosketuksessa Rakkauteen, joka minulle tarkoittaa samaa kuin Jumala. Tuntemus tästä pyyteettömän Rakkauden kokemuksesta jäi aina pitkäksi aikaa. Se lämmitti konkreettisesti rintakehää ja siihen liittyi ennen kokematon onnellisuuden tunne. Näin usein istuntojen jälkeen Pablon kasvot Amman kuvan kasvojen tilalla, näin hänen kasvonsa puiston kukkivassa koristepuussa: erikseen jokaisessa kukassa! Näihin tapauksiin liittyi myös aina sanoinkuvaamaton onnellisuuden kokemus ja hyvän olon tunne sydämessä. Koin Pablon mantrojen resitoimisen erityisen kiehtovana, kun samalla asteittain pääsin itsekin syvemmälle Itseeni. Ensimmäisellä kerralla hämmästyin Pablon resitoidessa ääneen sanskritinkielisiä mantroja, kokemustani siitä, kuinka osasin toistaa samanaikaisesti mielessäni kyseisiä mantroja, vaikken ollut niitä aikaisemmin koskaan kuullutkaan. Keskityin yhä intensiivisemmin sulautumaan mantrojen värähtelyyn. Tarkkailin kuin ulkopuolisena kehoani, joka sujuvasti päästeli sanskritin kieltä tulemaan. Koin heti ensimmäisessä sessiossa hyvin voimakkaat värähtelyt sydämessä ja ykseyttä kaiken kanssa. Erityisen voimakkaana koin Om mantran värähtelyt. Session lopussa sulauduin meditaatiossa Shivaan. Ihailin salaa Pablon antaumuksen syvyyttä ja voimaa. Huomasin ison hyppäyksen positiiviseen suuntaan vaikeassa ihmissuhteessani heti tämän session jälkeen. Seuraavassa istunnossa koin Pablon Jumalallisena Äitinä, valtaisana myötätuntona olemisena. Koin kauneutta, näin Pablon myös Äiti Maana, se oli hyvin koskettavaa. Koen saman myös aina katsoessani hänen valokuvaansa, jossa hän on laiturin päässä. Näen hänen kehonsa sulautuvan täydellisesti luonnon elementteihin, ja jäljelle jäävät vain silmät, jotka katsovat sieluuni. Näin hänet myös Sathya Sai Babana, joka on itselleni erityisen rakas. Koin tämän erityisen voimakkaana. Tunsin syvältä kumpuavaa nöyryyttä ja olin tietoinen oppimisenhalustani. Minut valtasi niin pohjaton kaipuu rakastamani Jumalallisen Sai Baban luo, "kotiin". Tunne tuli kolme kertaa erityisen voimakkaana, enkä voinut muuta kuin itkeä valtoimenaan erossaoloni tuskaa. Kaipuuni sulautua Jumalalliseen oli niin vavisuttava. Pablon tullessa kohdalleni ja koskettaessa käsiäni, tunsin kuinka Jumala itse olisi koskettanut käsiäni äärimmäisellä pehmeydellä ja huolta pitävällä hellyydellä. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään niin pyhää, kaunista kosketusta, josta välittyi sellainen armo. Jo itsessään se kosketus sai sieluni soimaan kiitollisena, en olisi voinut toivoa enempää, mutta Jumalan armo osoittautui loputtomaksi. Koin saman joka kerta Pablon tullessa eteeni, kohdalleni. Jostain itselleni tuntemattomasta syystä, olen aina valtavasti rakastanut Sai Baban käsiä. Ne ovat mielestäni maailmankaikkeuden kauneimmat kädet, jotka tekevät alati pyyteettömiä tekoja ja nyt tunsin ne samat kädet omillani. En voinut estää kyyneleitteni virtaa, pyrskähdin yhä uudelleen itkemään ääneen.

Koin Pablon puhtaana myötätunnon ruumiillistumana siinä edessäni, käsien kautta tulviva Rakkauden virta oli niin kaikenläpäisevä. Tunsin saaneeni täydellisesti rakastamani Jumalallisen läsnäolon 4 siunauksen kyseisessä istunnossa. Olin täynnä Jumalan Rakkautta. Olo istunnon jälkeen oli hyvin kohonnut, elävöitynyt, värähtelyt olivat hyvin keveitä ja olo tuntui hyvin Jumalalliselta. Heräsin aamulla Pablon resitoimien Jumalallisen nimien soidessa korvissani. Koin kauneutta ja kiitollisuutta. Elävää armoa. Seuraava istunto olikin heti seuraavana päivänä. Näin Pablon Sathya Sai Baban edellisenä inkarnaationa, Shirdi Sai Babana. Hän seisoi edessäni ja kuulin sanat "Katso Totuutta." Samassa hetkessä olin erityisessä tilassa, jota kuvaan täydellisenä keskittymisentilana, näin kuvaavampien termien puuttuessa. Näin Pablon silmien iirikset 'yhteystunneleina' ja 'kaikkeuden sisältävän tyhjyyden säteet' tulivat omiin silmiini, en osaa sitä muilla sanoilla kuvata. Tunsin käpyrauhastani hoidettavan ja oloni oli hyvin suora, linjassa oleva. Koin että muutoksia tehtiin tietoisuuteni avautumisen edistämiseksi. Shirdi Sain olen aina kokenut isällisenä auktoriteettina ja se tunne oli läsnä tämänkin istunnon aikana. Olin kuin tyhjässä läpinäkyvässä tilassa. Tunne oli miellyttävä, vaikken mielihyvää sinänsä kokenut. Session koin hyvin intensiivisesti, olin kuin kala vedessä jo tutuksi tulleessa parantumistietoisuuden kentässä. Olin hyvin kiitollinen saadessani nähdä Shirdi Sai Baban ja kokea hänen läsnäolonsa siunauksen. Myöhemmin kuulin Pablon olleen aikaisemmassa inkarnaatiossaan Shirdi Sai Baban oppilas. Seuraavissa istunnoissa sain kokea sydäntä avaavia hetkiä edelleen kyynelten virratessa Jumalallisen läsnäolon kokemuksen johdosta, mutta en käy niitä yksityiskohtaisesti tarkemmin läpi tässä yhteydessä. Kävin lävitse useita heräämisen ja oivaltamisen hetkiä, kun tietoisuuteeni nousi ratkaisuja ongelmiini, kaikenkattavia, selkeitä ratkaisuja, jotka ilmenivät kuin 'itsestään selvinä', mutta mitä egoni oli vain aiemmin vastustanut. Uusia näkökulmia avautui tuon tuostakin. Tämä koko ajanjakso kun olen osallistunut SelfSatsangeihin, on ollut löytöretki syvälle Itseeni, oman Jumalallisuuteni kokemisen syventämistä, minkä koen tällä hetkellä erityisen tärkeäksi. Koen myös kiitollisuutta mahdollisuudesta saada osallistua Pablon kaukoparannus-sessioihin, hänen ollessa itse Saksassa. Tunnen Jumalallisen Rakkauden ja läsnäolon hyvin intensiivisesti, kun ne tapahtuvat. Kiitän koko olemukseni ytimestä Pablo Andrésia, kiitos että autat ihmisiä löytämään todellisen Itsensä ja parantumaan karmansa mukaisesti sairauksista ja uudelleen löytämään kadonneen henkisen- ja tunne-elämän tasapainon. Kiitos että autat ihmisiä ilmentämään yhä suuremmassa määrin Jumalallista olemustaan ja siten auttamaan itseään, - sekä sitä kautta perhettään, koko yhteiskuntaa, kansakuntaa, kaikkeutta. Jumala siunatkoon Itseparannus- satsangit.

09.08.2011. Keski-ikäinen nainen Suomesta