Rukoilun eri tasot
Vuosien varrella olen oppinut tarkastelemaan rukoilemisen
taitoa syvemmältä. Yritän opettaa ja kertoa tästä esitelmissäni. Tässä minua
auttavat piirrokset ja grafiikat. Meillä on henkilö A ,joka haluaa rukoilla henkilö B:n
puolesta. Tavallisesti A:lla on
parhaat aikomukset auttaa B:tä
henkisesti; valitettavasti vain inhimillisellä tasolla. Näin A näkee sekä itsensä että B:n inhimillisenä:
____ A B _______ inhimillinen taso.
Molemmat aistivat itsensä siis inhimillisen tietoisuuden
tasolla. Tällä tasolla tapahtuu usein, että A
siirtää omat rajoitetut kuvitelmansa ja ennakkoluulonsa B:hen. Kuitenkin hyvässä tarkoituksessa: A uskoo, että B:n kuuluisi tehdä sitä tai tätä
käyttäytyäkseen ”kunnollisesti” ja ”hyvin” – tietysti A:n omien
inhimillisten kuvitelmien mukaan. Tällä tavalla A vaikuttaa B:hen henkisesti uskoen auttavansa B:tä. A voi jopa kuvitella
olevansa täten hyvää tarkoittava henkinen auttaja (katso Credo, IV.89).
Todellisuudessa hän toimii tietämättömänä, sillä kuinka
hän voi tietää omasta rajallisuudestaan käsin, mikä B:lle on oikein tai hyvää. Tämä henkinen vaikuttaminen voi
aiheuttaa B:ssä syyllisyyden tunteen,
tai B tuntee toimiessaan itsensä
epävarmaksi tietämättä, mistä tämä häiriö johtuu.
Ehkä B:llä on
omanlaisensa suhde ja yhteys Jumalaan, jota me emme voi edes kuvitella ja siksi
ehkä tuomitsemme sen. Ehkä Jumalalla on B:lle
tietty elämänohjelma, jota emme pysty käsittämään, koska emme näe
kokonaiskuvaa. Vain Jumala tietää tarkkaan, minkälaisia elämänkokemuksia B on kokenut entisissä elämissään, jotka
vaikuttavat nykyhetkeen. Myös vastakohta voi tapahtua jos A pystyy siinä määrin
vaikuttamaan B:hen tai jos hän
rohkaisee B:tä jatkamaan tiellään,
vaikka loppujen lopulta hanke on hänelle tai toisille vahingollinen tai johtaa
hänet vastoinkäymisiin.
Seuraavalla tasolla A saa idean ajatella Jumalaa[1],
vasta nyt tulemme rukouksen alueelle: A vaikuttaa B:hen, mutta nyt lähentymällä jumalallisuutta:
__________________________ Jumalalallinen
taso
________ A B_______ inhimillinen taso
Mutta tässä tapahtuu tavallisesti, että A kertoo
Jumalalle, kuinka Hänen pitäisi vaikuttaa B:hen.
Tyypillistä: Herrani, vapauta B tästä
sairaudesta tai Jumala, salli B:n
palata vaimonsa luo, vapauta hänet rakastajattarestaan!
Tavallisesti A:lla on suuri sydän, myötätuntoa,
intuitio, mutta ei vielä käsitystä siitä, ettemme ihmisyydestä käsin voi
tietää, mikä toiselle on parasta. A haluaa vieläkin oman inhimillisen
käsityksensä järjestyksestä, moraalista, rakkaudesta, hyvyydestä ja Jumalasta
toteutuvan. (Hänen olisi kuitenkin parempi toteuttaa näitä omassa elämässään.)
Eikö tarkemmin tarkastellessa tunnu mielettömältä kertoa Jumalalle, mitä hänen
pitää tehdä?
Seuraavalla tasolla A:lla on avarampi tietoisuus
ja kehittyneempi älykkyys ja hän rukoilee Jumalalta yksinkertaisesti Jumalan
siunausta B:lle:
__________________________ Jumalallinen taso
________ A B_______ inhimillinen taso
Tähän asti rukoileminen oli enemmän tai vähemmän pyytämisen
tasolla ja tämä on se tavallinen taso. Seuraavalla tasolla on rukoukseen A:n
tietoisuuden laajentumisen kautta kehittynyt antaumus. Nyt hänen rukouksensa
saa uuden muodon, joka voi olla täysin henkilökohtainen. Näin esimerkiksi voi A
onnistua pääsemään Jumalan nimen toistamisen, Mantra-Joogan tai
Valo-Meditaation tms. avulla sisäiseen yhteyteen jumalallisuuden kanssa, mikä
on tapahtunut tämän nimen tai sisäisen kuvan kautta. Tässä tilassa hän voi
onnistua ohjaamaan huomionsa B:hen;
mikä tarkoittaa, että a saavuttaa B:n
kunnioittamansa Jumalkuvan kautta:
__________________________ Jumalallinen taso
________ A B_______ Inhimillinen taso
Seuraava taso rukoilussa on useimmille ihmisille tuskin
kuviteltavissa ja hyvin vaikea kuvata sanoin, koska se vaatii
Sahasrara-energiakeskuksen avautumista ja taitoa kokea Samadhin esitasoja
(toisenlainen tietoisuuden tila.) Tässä tapauksessa A ei enää rukoile
sanoin ja hänellä on se tunne, että hän ei rukoile tavallisessa mielessä.
Hän kohottaa tietoisuutensa suoraan jumaluuteen:
__________________________
Jumalallinen taso
________A
B_______ inhimillinen taso
Tapahtuu seuraavaa:
1) A ei koe enää itseään ihmisenä, (joka rukoilee
tai parantaa)
2) A ei näe B:tä
enää ihmisenä
3) A:lla on täydellinen varmuus siitä, ettei hän tee enää
mitään väärää, koska hän kokee itsensä ihmisenä poissaolevaksi ja hänellä ei
ole tunnetta toimia tai päättää itsestään. Hän pysyy sisäisessä syvässä
mietiskelytilassa Jumalansa kanssa (tai parannusvalossa).
4) Tässä Jumalan mietiskelytilassa sulaudutaan
(tietoisuus) Jumalallisuuden kanssa,
jolloin ei enää ole mitään kuvitelmaa Jumalasta siinä mielessä, mitä ihmisen
mieli kuvittelee. Tämä on, muotoilisin sen, ”sanattomaksi rukoukseksi, ilman
kuvitelmaa Jumalasta (Credo I.65): Jumalallisuuden-kanssa-sulautuneessa
(tietoisuuden)tilassa oleskelua ilman aikomuksia”. Siinä riittää symbolinen
yhteydenotto parantumista etsivään, kuten kosketus kädellä, joko henkilöä
itseään koskettaen tai käden asettaminen käsinkirjoitetun nimen päälle, jonka
hän on itse kirjoittanut. Tämä ele riittäää aikomuksen ilmaukseksi tai tiedon
välittämiseksi siitä, että parantumista etsivä nousee mukana tähän
tietoisuudentilaan.
Tältä tasolla löytyy kaikki mahdollisuudet, sillä se
sisältää kaiken. Tämän tietoisuuden tilan vallitessa kaikki on puhdasta,
jumalaista ja harmonista. Näin A tunnistaa B:n. A kokee itsensä yhteydessä Jumalaan ja samanaikaisesti
yhteydessä B:n todellisen olemuksen
kanssa. Näin tapahtuu automaattisesti, että henkisen parannuksen tukijan
symbolinen liike, kuten käsien päälle pano, saa aikaan B:ssä vision, jonka A on saavuttanut. Näin tehtäessä B:nkin tietoisuus kohoaa samalla tavoin
jumalalliselle tasolle:
__________________________ Jumalallinen taso
_________ A B_______
inhimillinen taso
B toisin sanoen nostaa tietoisuuden tilaansa.
Rukousistunnon jälkeen, kun henkilö tulee takaisin inhimilliselle tasolle,
saattavat molemmat yhtä aikaa huomata ”ihmeen” tapahtuneeksi[2].
Haluan vain sanoa, että jokainen luulee osaavansa
rukoilla. Tämä pitää paikkansa osittain. Mutta on myös totta, että rukoillessa
jokainen ei saavuta tasoa, jossa niin sanotut ihmeet tapahtuvat. Tämä onkin
suoja, sillä niin kauan kun A ei ole kehittänyt tarpeeksi älyään,
antautumistaan, tietoisuuttaan (henkisyytensä osatekijöitä), saattaa hän
aiheuttaa ennakkoluuloillaan, mieltymyksillään, vastenmielisyyksillään
inhimillisellä tasolla pienempiä tai suurempia katastrofeja yrittäessään auttaa
toista henkisillä voimillaan. Tästä aiheutuu, että A:lle lankeaa vastaavan
suuruinen karma. Siksi sanonkin aina, että henkinen parantaminen ja henkisen
parannuksen tukijan työ ei ole vaaratonta tukijalle itselleen, ennen kuin hän
on saavuttanut määrätyn tasoisen henkisen kypsyyden.